Suruviulu
 
Ja suurin suru
kaikkist suurin on sen
kene veli kual
yhten tavalisen aamun
vähäpoik
mere maine mukan
niin he kerrosiva.

Ja jäljel jääny
on ko routamiäs
hiakal täytet
sen viulu soi ko niityn kivi
viulu soi ko jäine maa
otta kii joka hyväst sanast
ja vaik kaik sil tahtois
mittä ei voi antta tilal.

Heli Laaksonen

[ Takaisin ]