ENKÄ MÄ LUULLUT
Enkä mä luullut tuon reikelilukon niin helposti aukenevan
Enkä mä luullut sen sorjan tytön niin surusta vaikenevan
Petturipojan syrän on kun meren pohjassa kivi
Voi voi voi kun mä toisen henttua omanani pirin
Niinku se kivi joka märkänä seisoo järvess jäiren
alla
Niin samanlainen luonto on sillä poijalla reissaavalla
Taaskin on niin paha olla, että syrämessä kiahuu
kun tuo mun rakas ystäväni maailmalla riahuu